lauantai 1. maaliskuuta 2014

Goottilaisuus: Dekadenssi, uho, dramaattisuus ja ironia. Alice Cooper ja Vincent Price ovat anarkofeministejä



Goottilaisuus on kiehtonut minua 1980-luvun alusta lähtien, ehkäpä jo 1970-luvun lopulla. Silloin ei ollut mustaa kynsilakkaa. Oli se titteli sitten mustahuuli, gootti, futuristi tai uusromantikko. Itse asiassa minä synnyin taloon, jossa kummitteli. Itse asiassa kummittelu loppui sen jälkeen... Sittemmin asuimme kylässä jonka nimi on Kallo. Sittemmin minua kietoiKalervo Palsan lause, jossa hän löysi ihmisen käsivarren luun Edgar Allan Poen asunnosta... Kun metsästä löytyi poron kallo tai perunamaalta lampaan, niin en muista mitä leikimme, aarteenmetsästäjää, arkeologia vai cowboyta.. Olen keskustellut Christopher Leen kanssa, tosin hän vain kysyi, onko tuo poro? Johon jouduin vastaamaan yes, koska kyseessä oli hirvi, enkä muistanut mikä se oli englanniksi, elf? Ei kun tietenkin moose tajusin myöhemmin, mielessäni oli pyörinyt ties mitkä kohtaukset jossa Dracula lähestyy viattoman naisen kaulaa, ja ajattelin kai ruotsinkielistä sanaa älv.
      Goottilainen musiikki, goottirock on minulle siinä ajallisesti ja avaruudellisesti Velvet Undergroundin ja Diamanda Galasin välimaastossa - outoa, uutta, haastavaa, tuhmaa ja synkkää, vaarallistakin. Verrattuna kertakäyttöjumputuksiin bimbojen rääsykaupoissa. Goottilaisuus eroaa perinteisestä uhoavasta joskus aika hampaat irvessä maskuliinisesta rock-musiikista, ettei se välttämättä tarvitse kitaroita eikä kitaristeja ollenkaan lirkuttamaan masturbaatiosoolojaan - nyt en tarkoita Einstürzende Neubautenin Alexander Hacke ( upeaa Wild Bill Hicockia muistuttavaa viiksiherra ) joka soittaa mm dildolla... Myös kitaroiden puute ja rumoujen omalaatuisuus voi olla kiehtovaa kuten Sisters of Mercyllä - se voi tuoda esiin jotain uutta. Myös Damnedin goottikausi on kiehtovaa - vaikka kapteeni ei ollutkaan peräsimessä. Goth music / Goottirock on siis post-punk, punkin jälkeistä uutta musiikkia, kuten Joy Division jonka traagisen goottilaisen lopun omin käsin  kohtaava vokalisti, messiaaninen Ian Curtis lohti teksteissään Etäinen kosketus elämänkerran mukaan Jon Savagen sanoin:  "  joiden hautamaisessa koleudessa on Gustave Dorénhelvettikuvitusten äärettömyyttä". Hurjaa...
Einstürzende Neubautenin epämusiikki/industriaali/melu voi olla goottilaista, ainakin vokalisti Blixa Bargeld oli alkuaikaja upeissa mustissa nahkahoisuissaan ja soljissaan ja hurjan tukkapehkon alta ujosti / katatonisesti tiiraava Saksikäsi-Edwardin esiaste..Kuuntelin Mustaa Paraatia aivan samankaltaisesta ghettoblasterista kuin kasetin kannessa oli..Onko goottilaisuus kaipuuta, uhoa, raivoa, pelkoa, patettista teatraalisuutta? Mikä gootti on? Gootteja alkaa olla jo monta sukupolvea, ja luultavasti jokainen pitää omaa goottiuttaan aidompana..
            Minulle kauhuromanttinen kirjallisuus on aina ollut lähintä, monipuolisinta ja kuumaa luettavaa... Goottilaisuus, fetisismi, sadomasokismi, PVC, viktoriaaniset saapikkaat jne eivät koskaan ole olleet minulle mikään muotijuttu, vaan pitkä, ja mukava osa elämääni.. Lapsuudessa / teininä nähdyt Angelika-elokuvat alkoivat elää omaa elämäänsä. Pidän tavattomasti kauhutarinoista. Vuonna 1988 huomasin - kohta kylällä ei ole enää yhtään kertojaa. Tarinoissa, osaksi liioitelluissa, osaksi omaksi koettuina, vilisi hammajaisia, etiäisiä, haamuja ja muuta mukavaa. Alkuperäistä ihmistä ei oltu vielä täysin tasapäistetty, "sivistetty", tuhottu. Osaa jutuista kuuntelimme salaa, ne olivat aivan hirveitä, sittemmin tuli kaupunkilegendoja, kauhusarjoja ja -elokuvia joissa tapahtui yhtä kummaa.... Näitä hirveyksiä vilisee öisin television lukuisissa rikossarjoissa, joita me tapitamme, emme siksi, että näkisimme ihmisen tekevän hirveitä asioita, vaan että joko ryhmänä toimien rikostutkijat löytävät syyllise, jota rangaistaan..
               Suoraan veljesten Grimm jälkeläinen eli Tom Urgererin upea lastenkirja Petronella ja muita satuja  esitteli meille lapsille mahtavan prinsessan joka nousi taistelemaan - kun hänen prinssinsä ei ollut mikään unelma, vaan vätys... Kirja sisältää Grimmin kauheita tarinoita, joita Ungerer on luonut uutta twistiä, myös erinomaiset piirrokset sisältävät kiinnostavia, pelottaviakin ykstyiskohtia.. Itse Petronella on rohkea, ja kohtaa tiellään monta haastetta, myös yrmeän koukkunokkaisen linnan herran, jota pitäisi pelätä.. Goottilaisuus: Dekadenssi, uho, dramaattisuus ja ironia, Black Widow Ruotsissa: Ja kuinka ihanaa - Alice Cooper ja Vincent Price ovat anarkofeministejä ;) Goottilaisuus: Sick Things - käärmeshow Alicen on parempi kuin Dannyn Goottilaisuus: True Gothic life

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti